Gandiassa

Eilen perjantaina matkustettiin junalla Valenciasta Gandiaan (n. 60 kilsaa etelään). Junamatka oli kyllä välillä varsinaista ryntkytystä! Päivä oli pilvinen ja tuntui harmaalta edellisiin aurinkoisiin päiviin verrattuna. Mieli oli hiukan apea kummallakin. Kaiken kruunasi Gandiaan saapuminen. Paikka oli pieni, hiljainen, lähes autio, harmaa pilvisellä säällä ja tylsä verrattuna niin kauniiseen ja elämää pursuavaan Valenciaan. Rantaan tultuamme, missä siis tilapäismajoituksemme täällä Gandiassa sijaitsee, hiljaisuus ja katujen tyhjyys konkretisoituivat. Alueella ei ollut juuri ristinsieluakaan! Tää taitaakin olla enemmän rantalomapaikka.

Huoneistohotelliin kirjauduttuamme saimme avaimet uuteen tilapäiskotiimme. Huoneisto ei suuremmin tehnyt meihin vaikutusta. Kolkko ja pieni. Lisäksi saimme selville, että joudumme ostamaan paljon asioita kämppään, kuten pyyhkeet itsellemme, tiskisienen, tiskiaineen, käsisaippuan, rättejä ja pyykinpesuaineen. Jääkaappi ei myöskään oikein toiminut (ei ollut tarpeeksi viileä) eikä kukaan tiennyt, kuinka pyykinpesukonetta käytetään (niin vanha). Myöhemmin illalla valotkin hävisivät. Sulakkeet eivät kaiketi kestäneet sitä, että samanaikaisesti paloi niin "monta" valoa (eli ehkä kolme lamppua...) Hyvää tässä kämpässä on se, että täällä internet toimii edes kohtalaisesti. Valencian tilapäiskodissa internet oli todella surkea (hyvä, että edes whatsapp toimi), vaikka muuten asunto olikin aivan ihastuttava. Täällä on myös aika hyvä lämmityssysteemi. Kämppä on jo yhden päivän oleskelun jälkeen ihanan lämmin eikä yöllä tarvitse palella.

Vaikka eilinen päivä olikin meille hiukan hankala ja masentava päivä, tänään paistoi taas aurinko kirkkaalta taivaalta. Aamupäivä ja päivä käytettiin hyödyksi: Anni teki koulujuttuja ja minä järjestelin kämppää ja tavaroitani eli asetuin kodiksi. Iltapäivällä lounaan jälkeen suunnattiin kävellen (noin 3,5 kilsaa) Gandian ostoskeskusalueelle hankkimaan meille espanjalaiset SIM-kortit ja sellaiset meillä nytten sitten on! Jipii! Kävelyretki oli myös todella ihana! Oli niin lämmin, että Anni uskaltautui jopa kävelemään vain t-paita yllään ja mullakin oli vain neule päälläni. Oli niin ihanan lämmintä taas! Näköjään säällä onkin meihin suurempi vaikutus kuin ollaan ajateltu :D

Tässä vielä pari kuvaa kävelyretken varrelta:

P.S. En tiedä, kuinka näistäkin parista päivästä joina ei oikeastaan oikeasti ole tapahtunut juuri yhtään mitään mielenkiintoista, sain kirjoitettua tämänkin verran tekstiä.

P.P.S Niin joo ja eilen illalla saatiin myös yllätysvieraita!!! Yläkerran pojat yllättivät meidät olueilla ja läsnäolollaan! :D He olivat ensimmäiset Erasmuslaiset, jotka olivat tulleet Gandiaan ja kaiketi jotenkin kuulleet, että mekin olimme täällä. Päättivät tulla extemporee juttelemaan ja tekemään tuttavuutta, ihan kiva :) Tänään saatiin myös meidän eka kämppis! Saksalainen arkkitehtiopiskelija :)

Ei mulla oikeestaan mitään ihmeellistä sanottavaa ollut. Kunhan keksin itselleni jotain tekemistä nyt kun aikaakin oli niin runsaasti. Seuraavina kahtena viikkona onkin koko ajan jotain häppeninkiä. Eipä tartte kummemmin miettiä mitä sitä tekisi. Voi olla, ettei blogikirjoituksillekaan jää kovinkaan paljoa aikaa. Mutta seuraavaan kertaan ja hyvää yötä! :)

Mikä onni että satuin muuttamaan kaikista kaupungeista juuri Valenciaan!

Valenciaan saapuminen oli mieletöntä. Hämmentävää kyllä, olen jakanut kokemuksen kolmeen pointtiin.

Ensinnäkin, olosuhteet eivät olisi voineet olla prameammat. Kun lähdimme junalla Alicantesta sunnuntaiaamuna, aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja kaikki oli onnellista ja rauhallista. Vaikka säätiedotukset olivat toki lupailleet hyvää, en näköjään ollut ihan sisäistänyt niitä.  Odotin talvea, ja vaikka en tietenkään Suomen talvea, kuitenkin viileää, kosteaa ja tuulista Espanjaa, joka pikkuhiljaa alkaisi siirtyä kohti kevättä. Talvisen kalseuden sijaan ilma oli pehmeän lämpöistä ja aurinko silitteli ihoa ja hiuksia. Saavuttuamme Valenciaan emme edes ehtineet etsiä bussipysäkkiä, kun apua jo tarjottiin. Sää oli siis täydellinen ja tunnelma yltiöpositiivinen.

Toiseksi, kaupunki oli mieletön yllätys. Olin lähtenyt liikkeelle takki auki eikä minulla ollut mitään ajatuksia miltä Valencia näyttää. Bussikierros keskustan ympäri räjäytti potin. ”On sellainen fiilis, että minulla on ihan huikea tuuri, kun asun juuri täällä seuraavat puoli vuotta”, totesin Petralle naama Naantalin aurinkona ja onnestani hämmentyneenä. En voinut lakata ihastelemasta kuinka kaunis kaupunki on, kuinka ihanaa auringon valo on, ja kuinka nurmi on oikeasti vihreää ja kukat kukkivat.

Valencian katujen varret on koristeltu mandariinipuilla.

Bussikierros osoittautui niin riemastuttavaksi, että jäimme vielä sakkokierrokselle. Onneksi toisella kierroksella huomasimme kysyä kanssamatkustajilta, bussin taas kerran pysähtyessä, että mikäköhän pysäkki on kyseessä. Sattui olemaan se oikea.

Kolmanneksi, Valencia säteilee onnellisuutta, Kun jäimme bussista, pysäkillä odotti ensimmäinen tähän asti tapaamistamme Valencian hersyvistä senioreista. Valencia on pullollaan onnellisia, hymyileviä ja rupattelevia iäkkäitä kansalaisia. Kun hetken seisahtaa, jo on juttukaveri. Hyväksi aloitusrepliikiksi on havaittu kysymys: ”Mistä olette kotoisin?” Tästä voi luonnollisesti jatkaa: ”Kauan aiotte olla Valenciassa?” mitä taas loogisesti seuraa ”Onpa teillä kauniit kasvot/silmät/hiukset”.  Tähän asti onkin tuntunut siltä, että Valencian ilmassa leijailee onnitomua, ja ehkä vähän ilokaasua, sillä ihmiset nauravat harvasen hetki.

Siinä fiilikset Valenciaan saapumisesta. Suosittelen kokeilemaan, sillä minulle se oli kohottava ja erityisen innostava kokemus! Tulkaa mieluiten ennen kesäkuun loppua! 

Rakkaudella,

Anni

P.S. Vielä extrabonarina kuvia viime päiviltä. Paljon näihin päiviin onkin mahtunut. Suurin saavutus on kuitenkin tämänpäiväinen vuokrasopparin allekirjoitus. Kunhan pääsemme ensi kuun alussa muuttamaan, ja ehkä vähän laittamaan kämppää oman näköiseksi, laitamme siitä kuvia myös tänne. Stay tuned!

Varpaat meressä! 

Kyllä siellä jotkut jo ui.

Rantabulevardilla kelpaa tehdä pitkiä kävelyretkiä ja tuoksutella merituulta.

Vaikka päivä jo viileni, jäätelö maistui. P.S. Kuva läheltä tulevaa kotia.

Graffititaidetta väliaikaiskodin kulmilta. Kasvot peittävät koko seinän.

Mercado Central, jokaisen turistin check-listalla.

Valencia on kaunis! Tässä fiilistelyä keskustassa.

Meillä on nyt Valenbisit käytössä! 

Ihan super kätevää!

Lähdönhetki - Kyyneliä ja epätodentuntua

Matkaa (tai no tässä tapauksessa vaihtoa) miettiessä ja suunniteltaessa sitä ajattelee, että siellä kaukana tulevaisuudessa se lähtö sitten koittaa. No se kaukainen tulevaisuus koitti lauantaina 10.1.

Kaksi päivää ennen lähtöä aloin hiljalleen tajuamaan, että siis ihan kohta mä oikeesti lähden ja nyt pitäisi niinkun saada kamat pakattua. Siis voi että se pakkaaminen oli niin tuskaista! Usean pakkaa-pura-vähennä tavaraa-pakkaa uudestaan-pura uudestaan-vähennä vielä lisää tavaraa -rumban jälkeen onnistuin. Matkalaukku painoi enää noin 19 kiloa ja rinkkakin vain noin 8 kiloa.

En ole tainnut hetkeen itkeä niin paljon kuin itkin lähtöä edeltävinä päivinä ja lähtöpäivänä. Lentokentälle meno tuntui ensimmäistä kertaa erilaiselta, haikealta. Yleensä aikaisemmin lentokentälle mentäessä on ollut hyvä fiilis: ”Jeij! Tänään lomalle Välimeren lämpöön perheen kanssa!”. Nyt fiilis oli surkea… En ole koskaan jättänyt Suomea ja perhettäni yli viikkoa pidemmäksi aikaa ja nyt olen lähdössä puoleksi vuodeksi ulkomaille ASUMAAN. Lähtöpäivänä ei tainnut olla yhtään hetkeä, jolloin en olisi itkenyt tai silmät eivät olisi olleet kyyneleistä kosteat. Fiilis oli muutenkin äärimmäisen epätodellinen. Minäkö muka ulkomailla asumassa?!

En itsekään tiedä, miksi itkin niin paljon. Se ei ollut surua, ei iloa eikä huolta läheisten pärjäämisestä. Ehkä se oli ”etukäteisikävää”, Annin sanoin. Lähtö oli tietynlainen napanuoran katkaisu perheeseen eli tuttuun ja turvalliseen. Perheen ja poikaystävän hyvästely lentokentällä viimeisen kerran vaati suurta rohkeutta. Nyt vasta ymmärrän, minkä takia vaihtoon lähteminen kysyy oikeasti todella paljon rohkeutta.

Turvatarkastuksen jälkeen kuitenkin yhtäkkiä helpotti. Ei enää niin suuresti itkettänyt. Ehkä kyyneleitä ei vaan enää tullut tai olin jo lähdön jollain lailla käsitellyt. Yhtäkkiä oli ihan ok fiilis. Toki Annin läsnäolo myös auttoi. En ollut yksin. Lentokoneessa jo naureskeltiin ja Espanjan Alicanteen saavuttua hämmästyttiin lämpöä. Ei ollut kylmä! Ihanaa! Kaikin puolin koko matka Alicanteen ja Alicantessa tilapäismajoitukseen yhdeksi yöksi ennen Valenciaan matkaamista sujui todella mutkattomasti. Olimme tyytyväisiä ja helpottuneita ja innoissamme hyvin alkaneesta suuresta uudesta seikkailustamme.

Tässä vielä muutama kuva lähtöpäivältä:

Hienosti tavarat vielä lattialla eikä laukussa...

Heihei kylmä ja loskainen Suomi

Alicante lentokoneesta auringonlaskun aikaan

Alicantessa

Anni onnessaan "likakaivosta" ;)

Elämäni ensimmäiset sangriat Espanjassa

Elämäni ensimmäiset tapakset olivat ikävä kyllä aika pettymys

Ruokaakin taisi naurattaa

Lähtö lähenee ja melkein nukuttaa

Tähän aikaan mun pitäis olla vetelemässä sikeitä mut tässä mä vaan istun, läppärin ääressä ja kirjotan tätä blogitekstiä. En tiiä mikä muhun nyt on iskenyt!? Jännitys? Stressi? Paniikki? No oli mitä hyvänsä niin nyt ei paljoa nukuta... Ylihuomenna koittaa lähtö tai oikeastaan huomenna nyt kun ollaan jo perjantain puolella. Hui kauheeta!

Yritin (huom! yritin!) tänään (eilen, miten sen nyt ottaa) alottaa pakkaamisen. Odotetusti hyvin huonolla menestyksellä. Sain lähinnä pestyä vaan koneellisen pyykkiä (kaksi koneellista vielä jäljellä) ja manattua pakkaamista. Pakkaaminen on niiiiin peestä!!! Se ei vaan luonnistu multa, ei sitten yhtään... Kauheeta vielä ku pitäisi osata miettiä 6 kuukautta eteenpäin, siis 6 kuukautta!!! Välillä kahdeksikin päiväksi kamojen pakkaaminen on lähes mahdottomuus. Niin mitä tämä sitten on, ylitsepääsemättömyys? No ei auta kuin suoriutua. Yhteen matkalaukkuun (120 litraa) ja pikkurinkkaan (40 litraa) on pystyttävä mahduttamaan kaikki se tarpeellinen, jonka haluan mukaani. Siinä onkin sitten pohtimista, mitkä niistä kengistä, laukuista, takeista, mekoista, paidoista yms haluan mukaani. Mitä oikeasti tarvitsen? Perhanan hyvä kysymys.

Oon kans kovasti yrittäny löytää netin kautta Annille ja mulle sopivaa kämppää vaihdon ajaksi. Meidän vaatimuksia on ollu mm. omat huoneet kummallekin parisängyillä, lämmitys koko asunnossa, sijainti lähellä meidän yliopistoa ja vuokra max 250 €/hlö/kk. Suurimmiksi ongelmiksi ovat osoittautuneet parisängyt ja vuokran korkea hinta. Jaetuissa asunnoissa harvemmin on kaksi makkaria parisängyillä ja jos niin sattuu olemaan hinnat ovat laskuineen päivineen noin 300 euroa. Kokonaisista asunnoista ei puolestaan oikein löydy lämmitystä mutta vuokra per nenä on paljon kohtuullisempi. Tässä kun nyt olen paljon pläräillyt asuntoja, niin jaettuja kuin kokonaisia, niin halvimmalla me päästään, jos löydetään kokonainen asunto kolmella makkarilla. Tällöin voidaan kolmanteen huoneeseen ottaa kämppis ja vuokra saadaan noin 100-200 euroon/hlö. Jaetuissa asunnoissa huoneet parisängyillä ovat väistämättä 250-300 euroa/hlö. Ensi viikolla onkin sitten useampi asuntonäyttely. Onneksi uskon kohtaloon eli kyllä me vielä saadaan se ihana kämppä meidän toiveilla!

Tuliskohan nyt uni? Täytyy mennä kokeilemaan! Hyvää yötä!

Läksärit - iloa ja kyyneliä

Eilen pidin mun läheisimmille ja tärkeimmille ystäville läksärit. Oli ihanaa olla vaan pienellä tyttöporukalla ja nautiskella yhdessä vielä vikan kerran ennen mun lähtöä. Teemana oli tavallaan Espanja (suprise), koska tein ruuaksi meille kana-kasvis-paellaa ja juomaksi sangriaa. Tuli kyllä tosi hyvää, vaikka en koskaan ennen ole syönyt paellaa tai juonut sangriaa.

Paellaan laitoin kanasuikaleiden lisäksi paprikaa, vihreitä papuja, herkkusieniä ja porkkanaa. Sangriassa puolestaan oli punaviinin ja sitruunanmakuisen kivennäisveden sekoitusta piristämässä kolmen appelsiinin mehu ja kahden appelsiinin sekä sitruunan lohkot. Alla kuva annoksesta ja sangrialasillisesta.

Nami nami

Viinien ja muiden juomien nautiskeluiden jälkeen suunnattiin Helsingin yöhön bailaamaan. Oli kyllä ihanaa tanssia kunnolla ystävien kanssa! Bailandojen jälkeen olikin aika sitten sanoa ystäville heipat. Siinä tuli kyllä muutama tippa silmäkulmaan... Ne on niin tärkeitä mulle! Kiitos, että ootte mun elämässä! Tuun kaipaamaan teitä! <3

Minä (toinen vasemmalta) ja mun rakkaat ystävät <3

Kiitos tytöt ihanasta illasta! Halauksia ja nähdään taas kesällä!