Matkaa (tai no tässä tapauksessa vaihtoa) miettiessä ja
suunniteltaessa sitä ajattelee, että siellä kaukana tulevaisuudessa se lähtö
sitten koittaa. No se kaukainen tulevaisuus koitti lauantaina 10.1.
Kaksi päivää ennen lähtöä aloin hiljalleen tajuamaan, että
siis ihan kohta mä oikeesti lähden ja nyt pitäisi niinkun saada kamat pakattua.
Siis voi että se pakkaaminen oli niin tuskaista! Usean pakkaa-pura-vähennä
tavaraa-pakkaa uudestaan-pura uudestaan-vähennä vielä lisää tavaraa -rumban jälkeen
onnistuin. Matkalaukku painoi enää noin 19 kiloa ja rinkkakin vain noin
8 kiloa.
En ole tainnut hetkeen itkeä niin paljon kuin itkin lähtöä
edeltävinä päivinä ja lähtöpäivänä. Lentokentälle meno tuntui ensimmäistä
kertaa erilaiselta, haikealta. Yleensä aikaisemmin lentokentälle mentäessä on
ollut hyvä fiilis: ”Jeij! Tänään lomalle Välimeren lämpöön perheen kanssa!”.
Nyt fiilis oli surkea… En ole koskaan jättänyt Suomea ja perhettäni yli viikkoa
pidemmäksi aikaa ja nyt olen lähdössä puoleksi vuodeksi ulkomaille ASUMAAN.
Lähtöpäivänä ei tainnut olla yhtään hetkeä, jolloin en olisi itkenyt tai silmät
eivät olisi olleet kyyneleistä kosteat. Fiilis oli muutenkin äärimmäisen
epätodellinen. Minäkö muka ulkomailla asumassa?!
En itsekään tiedä, miksi itkin niin paljon. Se ei ollut
surua, ei iloa eikä huolta läheisten pärjäämisestä. Ehkä se oli ”etukäteisikävää”,
Annin sanoin. Lähtö oli tietynlainen napanuoran katkaisu perheeseen eli tuttuun
ja turvalliseen. Perheen ja poikaystävän hyvästely lentokentällä viimeisen
kerran vaati suurta rohkeutta. Nyt vasta ymmärrän, minkä takia vaihtoon
lähteminen kysyy oikeasti todella paljon rohkeutta.
Turvatarkastuksen jälkeen kuitenkin yhtäkkiä helpotti. Ei
enää niin suuresti itkettänyt. Ehkä kyyneleitä ei vaan enää tullut tai olin jo
lähdön jollain lailla käsitellyt. Yhtäkkiä oli ihan ok fiilis. Toki Annin
läsnäolo myös auttoi. En ollut yksin. Lentokoneessa jo naureskeltiin ja
Espanjan Alicanteen saavuttua hämmästyttiin lämpöä. Ei ollut kylmä! Ihanaa!
Kaikin puolin koko matka Alicanteen ja Alicantessa tilapäismajoitukseen yhdeksi
yöksi ennen Valenciaan matkaamista sujui todella mutkattomasti. Olimme
tyytyväisiä ja helpottuneita ja innoissamme hyvin alkaneesta suuresta uudesta
seikkailustamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti