Mikä onni että satuin muuttamaan kaikista kaupungeista juuri Valenciaan!

Valenciaan saapuminen oli mieletöntä. Hämmentävää kyllä, olen jakanut kokemuksen kolmeen pointtiin.

Ensinnäkin, olosuhteet eivät olisi voineet olla prameammat. Kun lähdimme junalla Alicantesta sunnuntaiaamuna, aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja kaikki oli onnellista ja rauhallista. Vaikka säätiedotukset olivat toki lupailleet hyvää, en näköjään ollut ihan sisäistänyt niitä.  Odotin talvea, ja vaikka en tietenkään Suomen talvea, kuitenkin viileää, kosteaa ja tuulista Espanjaa, joka pikkuhiljaa alkaisi siirtyä kohti kevättä. Talvisen kalseuden sijaan ilma oli pehmeän lämpöistä ja aurinko silitteli ihoa ja hiuksia. Saavuttuamme Valenciaan emme edes ehtineet etsiä bussipysäkkiä, kun apua jo tarjottiin. Sää oli siis täydellinen ja tunnelma yltiöpositiivinen.

Toiseksi, kaupunki oli mieletön yllätys. Olin lähtenyt liikkeelle takki auki eikä minulla ollut mitään ajatuksia miltä Valencia näyttää. Bussikierros keskustan ympäri räjäytti potin. ”On sellainen fiilis, että minulla on ihan huikea tuuri, kun asun juuri täällä seuraavat puoli vuotta”, totesin Petralle naama Naantalin aurinkona ja onnestani hämmentyneenä. En voinut lakata ihastelemasta kuinka kaunis kaupunki on, kuinka ihanaa auringon valo on, ja kuinka nurmi on oikeasti vihreää ja kukat kukkivat.

Valencian katujen varret on koristeltu mandariinipuilla.

Bussikierros osoittautui niin riemastuttavaksi, että jäimme vielä sakkokierrokselle. Onneksi toisella kierroksella huomasimme kysyä kanssamatkustajilta, bussin taas kerran pysähtyessä, että mikäköhän pysäkki on kyseessä. Sattui olemaan se oikea.

Kolmanneksi, Valencia säteilee onnellisuutta, Kun jäimme bussista, pysäkillä odotti ensimmäinen tähän asti tapaamistamme Valencian hersyvistä senioreista. Valencia on pullollaan onnellisia, hymyileviä ja rupattelevia iäkkäitä kansalaisia. Kun hetken seisahtaa, jo on juttukaveri. Hyväksi aloitusrepliikiksi on havaittu kysymys: ”Mistä olette kotoisin?” Tästä voi luonnollisesti jatkaa: ”Kauan aiotte olla Valenciassa?” mitä taas loogisesti seuraa ”Onpa teillä kauniit kasvot/silmät/hiukset”.  Tähän asti onkin tuntunut siltä, että Valencian ilmassa leijailee onnitomua, ja ehkä vähän ilokaasua, sillä ihmiset nauravat harvasen hetki.

Siinä fiilikset Valenciaan saapumisesta. Suosittelen kokeilemaan, sillä minulle se oli kohottava ja erityisen innostava kokemus! Tulkaa mieluiten ennen kesäkuun loppua! 

Rakkaudella,

Anni

P.S. Vielä extrabonarina kuvia viime päiviltä. Paljon näihin päiviin onkin mahtunut. Suurin saavutus on kuitenkin tämänpäiväinen vuokrasopparin allekirjoitus. Kunhan pääsemme ensi kuun alussa muuttamaan, ja ehkä vähän laittamaan kämppää oman näköiseksi, laitamme siitä kuvia myös tänne. Stay tuned!

Varpaat meressä! 

Kyllä siellä jotkut jo ui.

Rantabulevardilla kelpaa tehdä pitkiä kävelyretkiä ja tuoksutella merituulta.

Vaikka päivä jo viileni, jäätelö maistui. P.S. Kuva läheltä tulevaa kotia.

Graffititaidetta väliaikaiskodin kulmilta. Kasvot peittävät koko seinän.

Mercado Central, jokaisen turistin check-listalla.

Valencia on kaunis! Tässä fiilistelyä keskustassa.

Meillä on nyt Valenbisit käytössä! 

Ihan super kätevää!